Sain hiljattain jokavuotisen viestin joltakulta, joka on suuresti huolissaan kristikunnan luopumuksesta. Aiheena oli joulu, tuo epäraamatullinen juhla. Myös joulukuusi sai viestissä osansa. Sitä verrattiin pakanalliseen Asera –paaluun, joka oli muinaisessa Lähi-idässä paikallisen jumalattaren palvontaa varten pystytetty puu tai patsas.
On selvää, ettei joulun viettoa ole määrätty Raamatussa. Jeesuksen syntymän juhla sijoitettiin aikanaan pakanallisen keskitalven juhlan paikalle. Ensimmäisiä viitteitä kristillisen joulun juhlinnasta on jo 200-luvulta. Antiikin roomalaiset viettivät talvipäivän seisauksen aikaan Sol Invictus eli voittamaton aurinko –juhlaa. Kun kristinusko alkoi saavuttaa valta-asemaansa 300-luvulla ja silloista elämänmenoa alettiin kristillistämään, vakiintui joulun vietto nykyisille sijoilleen tai loppiaisen aikoihin. Jeesuksen syntymä tapahtui oikeasti todennäköisesti keväällä, mutta jostain syystä juhlinta nähtiin hyväksi sijoittaa tuohon vuoden pimeimpään ajankohtaan.
Puut ovat olleet uskonnollisessa elämässä erilaisten merkitysten kohteina. Usein niitä on palvottu tai niiden alla on suoritettu uhreja. Kristinuskossa ei tällaista ulottuvuutta ole. Vaikka tänäkin jouluna kuusi päätyy useisiin olohuoneisiin ja se saa ylleen upeat koristeet, ei siihen varmaankaan enää liity palvontaa eikä uhreja. Se kuuluu suomalaiseen jouluperinteeseen ja on kaunis katsella. Jos sille halutaan antaa joku uskonnollinen merkitys, niin joulukuusi edustaa kristillisessä perinteessä elämän puuta, joka oli Edenin paratiisissa ja Ilmestyskirjan Uudessa Jerusalemissa.
Alkuseurakunnan Jerusalemin kokouksessa (Apostolien teot 15) ei pakanoita velvoitettu viettämään juutalaisia juhlia. Liekö se yksi syy, miksi ne jäivät heikommalle huomiolle, kun kristikunnassa juutalaiset jäivät vähemmistöön. Toki kehitykseen vaikutti myös se, että jo melko varhain juutalaiset alkoivat tehdä pesäeroa nasaretilaiseen lahkoon, joksi Jeesuksen messiaanisuuteen uskovia kutsuttiin. Eivätkä kristityt itsekään kovin myötämielisiä olleet yhteiselon jatkumiselle. Äänensävyt olivat ankaria puolin ja toisin.
Saamassani viestissä minua muuten kehotettiin viettämään joulun sijasta hanukkaa. Se on juutalaisten juhla, jota vietetään Jerusalemin temppelin uudelleen vihkimisen muistoksi vuonna 165 eKr. Sitä ennen temppeli oli häpäisty pakanoiden toimesta. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin ei Raamattu kyllä suoraan kehota hanukkaakaan viettämään. Tosin viestin kirjoittaja perusteli juhlaa sekä profeetta Danielin saamalla ilmestyksellä (8:11-17) että Jeesuksen (viestissä Yeshuan) osallistumisella kyseisille juhlille.
Olisiko nyt syytä hylätä kirkon 1500 vuoden perinne ja palata raamatullisiin juhliin, ja jättää kuuset metsään, koska niiden juuret ovat syvällä pakanuudessa? Nykyiset kirkolliset juhlapyhät ja –perinteet ovat löytäneet paikkansa suomalaisessa ja monissa muissakin yhteiskunnissa. Ne jäsentävät vuoden kiertomme sekä kertaavat kristityille ja samalla kaikille muillekin Herran Jeesuksen syntymän, kuoleman ja ylösnousemuksen. Jos täydellisesti jättäisimme ne ja siirtyisimme juutalaisiin juhliin, voisi tämä maailma saada taas kerran aihetta pyöritellä päätään uskovaisten ihmeellisille toilailuille (niitä on jo tarpeeksi). Voisi jopa käydä niin, että kristikunnasta huolimatta ympäröivä yhteiskunta jatkaisi joulun ja muiden juhlien viettämistä – jopa pitäen Jeesuksen niissä mukana – vaikka me ne hylkäsimme.
Aion hyvällä omalla tunnolla viettää joulua, Kristuksen syntymäjuhlaa ja kantaa kuusenkin sisälle. Asiat ja perinteet saavat sen merkityksen, minkä niille annamme. Se, miten esi-isämme niihin ovat suhtautuneet, ei vaikuta meihin. Muuten elämä menisi aivan mahdottomaksi, koska ennen kristinuskon tulemista Suomen alueelle, oli kutakuinkin kaikessa elämässä tapana lausua loitsuja ja antaa uhreja hengille tai esi-isille. Siitä huolimatta käyn saunassa, vien kynttilät haudalle ja ruokin pihan linnut hyvällä omallatunnolla ilman sitä pakanallista taakkaa, jota nekin ovat joskus kantaneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti