Kumpi kuvastaa kristikuntaa paremmin: tasapaksu harmaus vai monimuotoinen värien kirjo? Pitäisikö eri kirkkojen pyrkiä niin täydelliseen samankaltaisuuteen, että lopulta olisi vain yksi ja yhdenlainen kirkko? Tätä pohtiessani sain ajatuksia maailmankaikkeudesta, eliöistä ja ihmiskunnasta.
Joskus ajateltiin, että maapallomme olisi kaiken keskus avaruudessa. Nyt kuitenkin tiedämme, että suunnaton ja laajentuva maailmankaikkeus pitää sisällään miljardeja erilaisia tähtiä ja planeettoja, kokonaisia galakseja. Emme ehkä olekaan kaiken keskipiste, jonka ympärillä kaikki pyörii. Ainakin omassa galaksissamme, Linnunradassa olemme hyvinkin kaukana keskiöstä. Viimeisten vuosikymmenien aikana tekniikan kehittyessä käsityksemme maailmankaikkeudesta on kasvanut. Silti emme vieläkään käsitä, miten laaja ja monimuotoinen universumi on. Tuskin kahta samanlaista galaksia, tähteä tai planeettaa löytyy niiden joukosta.
Jos katsomme pelkkää maapalloa ja sen moninaisuutta, on sekin suurempaa ja kauniimpaa kuin edes käsitämme. Luomakunnan kirjo pitää sisällään miljoonittain kasvi- ja eläinkunnan eri lajeja. Myös lajien sisäinen vaihtelu puhuu monimuotoisuuden puolesta, vaikkapa esimerkiksi koiran lajinsisäinen vaihtelu on hämmästyttävän laajaa. Tutkijat ei vieläkään tunne kaikkia syvänmeren tai sademetsien tai edes kotimaamme mullan eliöitä. Ikävä kyllä lajeja tuhoutuu sukupuuttoon kiihtyvällä tahdilla.
Jos katsomme ihmistä, on meidänkin lajinsisäinen vaihtelumme hämmästyttävän laajaa. Kehomme ovat toisaalta samanlaisia, toisaalta erilaisia ihonvärin, hiusten, silmien tai vaikkapa nenän muodon suhteen. Silti kuulumme kaikki samaan ihmislajiin. Jos ihmisen luovuus yhtään heijastelee Luojansa luovuutta, ei meidän pitäisi hämmästyä sitä, miten luovasti muutamista sävelistä saadaan yhä sävellettyä yhä uusia ja uusia musiikkikappaleita, tai miten ihmisen suun muodostamista äänteestä on kehittynyt tuhansia eri kieliä ja niiden murteita. Vaikka ostamme vaatteemme samoilta ylikansallisilta valmistajilta, harvoin tulee vastaan täysin samalla tavalla pukeutunutta henkilöä. Kansojen kulttuurien kirjo on vuosituhansien varrella saanut mitä erilaisimpia ilmenemismuotoja. Luovuus suorastaan pursuaa kaikkialla, mitä ihminen tekee.
Eikä kristikunta ole tästä poikkeus. Vaikka ajoittain keskuudessamme herää kaipaus siihen aitoon ja alkuperäiseen kristillisyyteen - tai joissakin tapauksissa paniikinomainen pelko yhdestä kaiken kattavasta maailmankirkosta - ei meillä ole syytä hylätä kaikkea sitä rikkautta, jolla Kristuksen morsian on itseään kaunistanut. Minne kristinusko on mennyt, siellä se on ottanut vaikutteita paikallisesta kulttuurista samalla sitä muovaten.
Hyvin usein kristikunnan eroavaisuudet ovat tulleet ilmi erimielisyyksien ja oikeassa olemisen tarpeen kautta. Silti kaikki se kauneus ja rikkaus, mikä heijastuu luomakunnassa, heijastuu myös kristikunnassa. Kristuksen morsian valmistautuu hääjuhlaan. Se koostuu kaikista kansoista, kielistä ja kulttuureista. Kansojen rikkaudet kaunistavat morsiamen. Hääjuhlaan ei mennä apeassa harmaudessa, vaan kaikissa väreissä loistavassa juhla-asussa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti