Joulun synti

Sain hiljattain jokavuotisen viestin joltakulta, joka on suuresti huolissaan kristikunnan luopumuksesta. Aiheena oli joulu, tuo epäraamatullinen juhla. Myös joulukuusi sai viestissä osansa. Sitä verrattiin pakanalliseen Asera –paaluun, joka oli muinaisessa Lähi-idässä paikallisen jumalattaren palvontaa varten pystytetty puu tai patsas.

On selvää, ettei joulun viettoa ole määrätty Raamatussa. Jeesuksen syntymän juhla sijoitettiin aikanaan pakanallisen keskitalven juhlan paikalle. Ensimmäisiä viitteitä kristillisen joulun juhlinnasta on jo 200-luvulta. Antiikin roomalaiset viettivät talvipäivän seisauksen aikaan Sol Invictus eli voittamaton aurinko –juhlaa. Kun kristinusko alkoi saavuttaa valta-asemaansa 300-luvulla ja silloista elämänmenoa alettiin kristillistämään, vakiintui joulun vietto nykyisille sijoilleen tai loppiaisen aikoihin. Jeesuksen syntymä tapahtui oikeasti todennäköisesti keväällä, mutta jostain syystä juhlinta nähtiin hyväksi sijoittaa tuohon vuoden pimeimpään ajankohtaan.

Puut ovat olleet uskonnollisessa elämässä erilaisten merkitysten kohteina. Usein niitä on palvottu tai niiden alla on suoritettu uhreja. Kristinuskossa ei tällaista ulottuvuutta ole. Vaikka tänäkin jouluna kuusi päätyy useisiin olohuoneisiin ja se saa ylleen upeat koristeet, ei siihen varmaankaan enää liity palvontaa eikä uhreja. Se kuuluu suomalaiseen jouluperinteeseen ja on kaunis katsella. Jos sille halutaan antaa joku uskonnollinen merkitys, niin joulukuusi edustaa kristillisessä perinteessä elämän puuta, joka oli Edenin paratiisissa ja Ilmestyskirjan Uudessa Jerusalemissa.


Alkuseurakunnan Jerusalemin kokouksessa (Apostolien teot 15) ei pakanoita velvoitettu viettämään juutalaisia juhlia. Liekö se yksi syy, miksi ne jäivät heikommalle huomiolle, kun kristikunnassa juutalaiset jäivät vähemmistöön. Toki kehitykseen vaikutti myös se, että jo melko varhain juutalaiset alkoivat tehdä pesäeroa nasaretilaiseen lahkoon, joksi Jeesuksen messiaanisuuteen uskovia kutsuttiin. Eivätkä kristityt itsekään kovin myötämielisiä olleet yhteiselon jatkumiselle. Äänensävyt olivat ankaria puolin ja toisin.

Saamassani viestissä minua muuten kehotettiin viettämään joulun sijasta hanukkaa. Se on juutalaisten juhla, jota vietetään Jerusalemin temppelin uudelleen vihkimisen muistoksi vuonna 165 eKr. Sitä ennen temppeli oli häpäisty pakanoiden toimesta. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin ei Raamattu kyllä suoraan kehota hanukkaakaan viettämään. Tosin viestin kirjoittaja perusteli juhlaa sekä profeetta Danielin saamalla ilmestyksellä (8:11-17) että Jeesuksen (viestissä Yeshuan) osallistumisella kyseisille juhlille.

Olisiko nyt syytä hylätä kirkon 1500 vuoden perinne ja palata raamatullisiin juhliin, ja jättää kuuset metsään, koska niiden juuret ovat syvällä pakanuudessa? Nykyiset kirkolliset juhlapyhät ja –perinteet ovat löytäneet paikkansa suomalaisessa ja monissa muissakin yhteiskunnissa. Ne jäsentävät vuoden kiertomme sekä kertaavat kristityille ja samalla kaikille muillekin Herran Jeesuksen syntymän, kuoleman ja ylösnousemuksen. Jos täydellisesti jättäisimme ne ja siirtyisimme juutalaisiin juhliin, voisi tämä maailma saada taas kerran aihetta pyöritellä päätään uskovaisten ihmeellisille toilailuille (niitä on jo tarpeeksi). Voisi jopa käydä niin, että kristikunnasta huolimatta ympäröivä yhteiskunta jatkaisi joulun ja muiden juhlien viettämistä – jopa pitäen Jeesuksen niissä mukana – vaikka me ne hylkäsimme.

Aion hyvällä omalla tunnolla viettää joulua, Kristuksen syntymäjuhlaa ja kantaa kuusenkin sisälle. Asiat ja perinteet saavat sen merkityksen, minkä niille annamme. Se, miten esi-isämme niihin ovat suhtautuneet, ei vaikuta meihin. Muuten elämä menisi aivan mahdottomaksi, koska ennen kristinuskon tulemista Suomen alueelle, oli kutakuinkin kaikessa elämässä tapana lausua loitsuja ja antaa uhreja hengille tai esi-isille. Siitä huolimatta käyn saunassa, vien kynttilät haudalle ja ruokin pihan linnut hyvällä omallatunnolla ilman sitä pakanallista taakkaa, jota nekin ovat joskus kantaneet.

Hämmentävä joululaulu

Jotkut joululaulut hämmentävät. Ainakin Pentatonixin joululevylle on eksynyt Leonard Cohenin upea laulu Hallelujah, josta ei oikein löydy joulun sanomaa, ei tonttujen ja lahjojen eikä Kristuksen syntymän muodossa. Onhan se tosin kaunis ja hienosti sovitettu, mutta ainoa hatarahko yhteys jouluun lienee kertosäe, jossa lauletaan kuin enkelit Betlehemin kedon yllä ylistystä Jumalalle. Jos sanoja ei seuraisi, voisi laulusta välittyvää tunnelmaa kyllä pitää yhtenä kauniina joululauluna muiden joukossa. Mutta kun niitä sanoja tulee joskus kuunneltua...

Cohenin teosta on tulkittu monin tavoin. Hän itse muutteli laulunsa sanoja usein uransa aikana. Pentatonixin versiossa lauletaan epäonnisesta rakkaudesta, jonka raamatullisina esikuvina ovat kuningas Daavidin lankeemus (You saw her bathing on the roof...) ja voimamies Simsonin hiusten menetys (...and she cut your hair). Keittiön tuoli sen sijaan viitannee jonnekin muualle (She tied you to the kitchen chair...).

Laulusta huokuu inhimillisen rakkauden ihanuus, kipu ja kaipuu, ehkäpä kipu kaikkein voimakkaimpana. Jokainen sydänsuruja kokenut tietää sen tuskan ja epätoivon, mitä rakkaus tuo sisimpään, jos asiat eivät sujukaan toiveiden mukaisesti. Rakkautemme yltää harvoin ihanteisiin. Juuri niitä kaikkein rakkaimpiamme niin usein loukkaamme kaikkein syvimmin. Pahimmillaan rakkauden kaipuu saa elämän todella tiukkaan solmuun. Se repii rikki ja tuo kyyneleitä.

Mutta myös kylmänä ja särkyneenä voi kääntyä Jumalan puoleen ja kaiken kivun keskellä ylistää Häntä. Jumalan syyttäminen omista virheistä ei johda mihinkään. Hänen edessään ihminen voi lopulta vain tunnustaa: "Sinä tiesit paremmin. Ota vastaan minun jäätyneet sirpaleeni." Hänen rakkautensa on enemmän kuin kenenkään ihmisen rakkaus. Se tulee ihmisen osaksi, vaikka elämä olisi miten epäonnistunut ja hajalla. Sen rakkauden saa ottaa vastaan lahjana. Ehkäpä juuri tässä onkin se Pentatonixin ajattelema yhteys jouluun.



I'd heard there was a secret chord
That David played and it pleased the Lord
But you don't really care for music, do you?
Well, it goes like this
The fourth, the fifth, the minor fall, the major lift
The baffled king composing Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah

Well, your faith was strong but you needed proof
You saw her bathing on the roof
Her beauty and the moonlight overthrew ya
She tied you to the kitchen chair
She broke your throne and she cut your hair
And from your lips, she drew the Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah

Well baby, I've been here before
I've seen this room and I've walked this floor
I used to live alone before I knew ya
And I've seen your flag on the marble arch
And love is not a victory march
It's a cold and it's a broken Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah

Well, maybe there's a God above
But all I've ever learned from love
Was how to shoot somebody who outdrew ya
And it's not a cry that you hear at night
It's not somebody who's seen the light
It's a cold and it's a broken Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah

Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah

Lauluntekijä: Leonard Cohen
Kappaleen Hallelujah sanoitukset © Sony/ATV Music Publishing LLC


---
Sain hieman myöhemmin tutun kautta linkin, jossa Cohenin kappaleeseen oli tehty jouluiset sanat. Aika upeaa!
https://www.youtube.com/watch?v=RvUMDp-snTI&feature=youtu.be

Tietty sanoitus ei ole Cohenin, mutta sopisi paljon paremmin joululevylle:

I heard about this baby boy
Who comes to earth to bring us joy
And I just want to sing of this song to you
It goes like this
The fourth, the fifth
The minor fall, the major lift
With every breath I’m singing, “Hallelujah”

Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah

A couple came to Bethlehem
Expecting child, they searched the inn
To find a place for your were coming soon
There was no room for them to stay
So in a manger filled with hay
God’s only son was born, oh Hallelujah

Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah

The shepherds left their flocks by night
To see this baby wrapped in light
A host of angels led them all to you
It was just as the angels
You’ll find him in a manger bed
And there you’ll meet your Savior, Hallelujah

Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah

A star shown bright out in the east
To bethlehem, the wise-man three
Came many miles a journey long for you
Into the place at which you were
Their frankincense, gold, and myrrh
They came to you and cried out, “Hallelujah”

Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah

I know you came to rescue me
This baby boy would grow to be
A man who’d one day die for me and you
Our sins will drive the nails in you
That rugged cross, was my cross, too
And every breath you drew was “Hallelujah”

Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah

Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah

Kristinuskon kirjo

Kumpi kuvastaa kristikuntaa paremmin: tasapaksu harmaus vai monimuotoinen värien kirjo? Pitäisikö eri kirkkojen pyrkiä niin täydelliseen samankaltaisuuteen, että lopulta olisi vain yksi ja yhdenlainen kirkko? Tätä pohtiessani sain ajatuksia maailmankaikkeudesta, eliöistä ja ihmiskunnasta.

Joskus ajateltiin, että maapallomme olisi kaiken keskus avaruudessa. Nyt kuitenkin tiedämme, että suunnaton ja laajentuva maailmankaikkeus pitää sisällään miljardeja erilaisia tähtiä ja planeettoja, kokonaisia galakseja. Emme ehkä olekaan kaiken keskipiste, jonka ympärillä kaikki pyörii. Ainakin omassa galaksissamme, Linnunradassa olemme hyvinkin kaukana keskiöstä. Viimeisten vuosikymmenien aikana tekniikan kehittyessä käsityksemme maailmankaikkeudesta on kasvanut. Silti emme vieläkään käsitä, miten laaja ja monimuotoinen universumi on. Tuskin kahta samanlaista galaksia, tähteä tai planeettaa löytyy niiden joukosta.

Jos katsomme pelkkää maapalloa ja sen moninaisuutta, on sekin suurempaa ja kauniimpaa kuin edes käsitämme. Luomakunnan kirjo pitää sisällään miljoonittain kasvi- ja eläinkunnan eri lajeja. Myös lajien sisäinen vaihtelu puhuu monimuotoisuuden puolesta, vaikkapa esimerkiksi koiran lajinsisäinen vaihtelu on hämmästyttävän laajaa. Tutkijat ei vieläkään tunne kaikkia syvänmeren tai sademetsien tai edes kotimaamme mullan eliöitä. Ikävä kyllä lajeja tuhoutuu sukupuuttoon kiihtyvällä tahdilla.

Jos katsomme ihmistä, on meidänkin lajinsisäinen vaihtelumme hämmästyttävän laajaa. Kehomme ovat toisaalta samanlaisia, toisaalta erilaisia ihonvärin, hiusten, silmien tai vaikkapa nenän muodon suhteen. Silti kuulumme kaikki samaan ihmislajiin. Jos ihmisen luovuus yhtään heijastelee Luojansa luovuutta, ei meidän pitäisi hämmästyä sitä, miten luovasti muutamista sävelistä saadaan yhä sävellettyä yhä uusia ja uusia musiikkikappaleita, tai miten ihmisen suun muodostamista äänteestä on kehittynyt tuhansia eri kieliä ja niiden murteita. Vaikka ostamme vaatteemme samoilta ylikansallisilta valmistajilta, harvoin tulee vastaan täysin samalla tavalla pukeutunutta henkilöä. Kansojen kulttuurien kirjo on vuosituhansien varrella saanut mitä erilaisimpia ilmenemismuotoja. Luovuus suorastaan pursuaa kaikkialla, mitä ihminen tekee.

Eikä kristikunta ole tästä poikkeus. Vaikka ajoittain keskuudessamme herää kaipaus siihen aitoon ja alkuperäiseen kristillisyyteen - tai joissakin tapauksissa paniikinomainen pelko yhdestä kaiken kattavasta maailmankirkosta - ei meillä ole syytä hylätä kaikkea sitä rikkautta, jolla Kristuksen morsian on itseään kaunistanut. Minne kristinusko on mennyt, siellä se on ottanut vaikutteita paikallisesta kulttuurista samalla sitä muovaten.

Hyvin usein kristikunnan eroavaisuudet ovat tulleet ilmi erimielisyyksien ja oikeassa olemisen tarpeen kautta. Silti kaikki se kauneus ja rikkaus, mikä heijastuu luomakunnassa, heijastuu myös kristikunnassa. Kristuksen morsian valmistautuu hääjuhlaan. Se koostuu kaikista kansoista, kielistä ja kulttuureista. Kansojen rikkaudet kaunistavat morsiamen. Hääjuhlaan ei mennä apeassa harmaudessa, vaan kaikissa väreissä loistavassa juhla-asussa!

Karkeasti kaksi kristinuskoa

Kristikunnan voinee jakaa karkeasti kahteen ryhmään. On niitä, jotka luottavat kirkolliseen traditioon, jota pystyy seuraamaan meidän päivistämme aina varhaisen kirkon - tai joidenkin mielestä - jopa ensimmäisten apostolien aikoihin. Nämä kirkot arvostavat traditiotaan toisinaan yhtä korkealle kuin pyhää kirjaa, Raamattua. Uskon ilmaisemiseen liittyy liturginen jumalanpalvelus, valmiit rukoukset ja tarkkaan harkitut koetellut kaavat. Siinä pyhä koetaan.

Toinen osa tätä karkeasti jaoteltua kristikuntaa ei näe kirkollisen tradition merkitystä näin arvovaltaisena, vaan korostaa Raamattua uskon ja elämän ainoana ja korkeimpana ohjenuorana. Toisinaan pelkkä ajatus traditiosta nähdään lankeamisena pois kristinuskon alkuperäisestä muodosta ja kuolleiden uskonnollisten tapojen ylläpitäjänä. Uskon ilmaisemisessa kaihdetaan valmiita kaavoja ja korostetaan henkilökohtaista kokemusta sekä vapaita rukouksia. Siinä pyhä koetaan.

Kun ensimmäinen ryhmä tässä karkeassa jaottelussa kokee kirkon voiman ja valtuutuksen juuri katkeamattomassa perinteessä, näkee toinen ryhmä perinteen ongelmana. Ajatellaan, että apostoliseen opetukseen on vuosisatojen aikana kertynyt ylimääräistä lastia, joka on hämärtänyt alkuperäistä kristillistä julistusta. Juuri tähän painolastiin puuttuivat osaltaan 1500-luvun reformaattorit, vaikka useat heistä eivät suinkaan halunneet kaikkea traditiota hylätä. Monet heidän jälkeensä tulleet uudistajat menivät kuitenkin vielä pidemmälle.

Ensimmäinen ryhmä kiinnittyy perinteeseen, ammentaa siitä ja isien viisaudesta. Kun astut heidän rukoushuoneisiinsa, voit nähdä, haistaa ja kokea tuulahduksen vuosisatojen takaa. Se kertoo jostakin sellaisesta, mikä on pysyvää muuttuvan maailman keskellä. Toiselle ryhmälle voima ja valtuutus tulevat Raamatun ilmoitukseen kiinnittymisestä ja sen soveltamisesta nykyiseen kulttuuriin. Sovellukset saavat toisinaan sellaisia muotoja, ettei ensimmäinen ryhmä välttämättä edes tunnista niitä kristinuskoksi, vaikka muuttumaton sanoma Kristuksesta on ytimeltään sama. Tradition arvostuksen puute näyttää irrottavan toisen ryhmän käsittämättömällä tavalla juuristaan. He kuitenkin näkevät sanoman soveltamisen tärkeyden siinä, että koska maailma muuttuu koko ajan kiihtyvällä tahdilla, on kirkon pysyttävä siinä mukana. Muuten kirkko ja sen sanoma menettävät kosketuspintansa nykyajan ihmisiin. Kun astut heidän rukoushuoneisiinsa, voit nähdä värivaloja, savukoneita ja sähköisesti vahvistettuja soittimia. Se kertoo jostakin sellaisesta, mikä pyrkii muuttumaan muuttuvan maailman keskellä.

Kristinuskolla on monta ilmenemismuotoa. Karkea jaottelu kahteen ei tee oikeutta sille kirjolle, jota Kristuksen kirkosta löytyy. Valitettavasti kirkon historiaa ovat repineet riidat, milloin vallasta, milloin oikeasta opista, milloin kulttuurista. Riitamme ovat ehkä tuoneet moninaisuuden kirjon esille vahvemmin, mutta samalla olemme menettäneet suuren osan siitä todistusvoimasta, joka yhtenäisellä kristikunnalla voisi olla. Onneksi monet kirkot ovat viimeisten vuosikymmenten aikana lähentyneet toisiaan ja oppineet arvostamaan toisiaan erilaisuudesta huolimatta. Kristuksen maailmanlaajuisessa kirkossa on mahdollisuus löytää ykseys moninaisuudessa.

Varma tapa kasvaa kieroon, on eristäytyä muista. Se johtaa putkinäköön ja harhaluuloon, että me olisimme jotenkin muita parempia. Kunpa oppisimme arvostamaan kirkon pitkää hyvää traditiota, jota ensimmäinen ryhmä vaalii. Saisimme lisää syvyyttä ja ymmärrystä moniin nykyajan ilmiöihin ja ihmisen elämän suuriin kysymyksiin. Kunpa oppisimme arvostamaan toisen ryhmän keinoja soveltaa kristinuskon sanomaa nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa. Saisimme lisää kosketuspintaa niiden suurten ihmismassojen keskellä, jotka ovat menettäneet yhteyden maanosamme ohenevaan kristilliseen perinteeseen.

Terve paikallisseurakunta rakentuu vankoille juurille ja sanoman tuoreelle julistamiselle nykypäivän kielellä. Mitä enemmän kristilliset kirkot ovat tekemisissä toistensa kanssa, sitä terveempiä ja elinvoimaisempia niistä tulee. Kun seurakunta on terve, se vetää puoleensa etsijöitä, oli se sitten vahvasti ankkuroitunut traditioonsa tai pelkkään Raamattuun.