Avioliitto on tärkein ja läheisin ihmissuhde, mikä meillä voi olla. Naimisiin menemistä voisi sanoa yleisellä tasolla jopa Jumalan tahtomaksi asiaksi miehen ja naisen välillä, mutta naimattomuutta vain poikkeukseksi. Tilastollisesti suomalaisten ensimmäisistä avioliitoista 1/3 päättyy eroon. Kun mukaan lasketaan toiset ja sen jälkeiset liitot, avioeroprosentti nousee lähelle viittäkymmentä. Samaan aikaan avosuhteita purkaantuu vielä enemmän.
Vapaakirkollisten avioeroista ei liene tehty tutkimusta, mutta toisinaan todellisuus vaikuttaa olevan lähes yhtä karu kuin muussakin yhteiskunnassamme. Ne ajat ovat takanapäin, jolloin uskovaisuus takasi liiton kestävyyden – jos sellaista aikaa todellisuudessa koskaan on ollutkaan.
Miten seurakunnan pastorit ja vanhimmat varustautuvat tähän opetuslapseuttamisen ehkä haastavimpaan osa-alueeseen? Kun pastori katsoo laumaansa, hän näkee kirkkosalissa monia aviopareja. Jos hän alkaisi laskea: ”Yksi, kaksi, eroavat. Yksi, kaksi, eroavat…”, alkaisiko hänen sisimmässään kylmätä? Avioliitto on pyhä ja Jumalan asettama. Jos jokin on pyhää Jumalan silmissä, Hän suhtautuu siihen syvällä vakavuudella. Me sen sijaan suhtaudumme tähän liittoon usein liian kevyesti. Liitto ei ole pelkästään paperille kirjoitettu sopimus vaan paljon enemmän.
Parisuhteen hoitamisen periaatteet eivät ole rakettitiedettä, vaan jokaisen opeteltavissa. Yksi luento tai kurssi ei tietenkään riitä koko loppuelämäksi. Jotta periaatteista tulisi kiinteä osa elämää, olisi jokaisen avioparin hyvä kerrata niitä vähintään parin vuoden välein osallistumalla avioliittoleirille tai edes parisuhdepäivään.
On helpompi rakentaa taloa hyvässä säässä, kuin yrittää suojata rakenteita kaatosateessa ja myrskytuulessa. Avioliiton rikastuttaminen ja vahvistaminen kannattaa aloittaa silloin, kun menee hyvin. Kriisin keskellä voi olla vaikeaa enää lähteä edes apua hakemaan. On jo muutenkin aika jättää historiaan se käsitys, että avioliittotyö kuulu vain kriisipareille. Avioliittotyö kuuluu ennen kaikkea niille, joilla menee hyvin ja jotka haluavat hyvän menon jatkuvan. Pahojen kriisien hoitaminen vaatii usein enemmän kuin viikon tai viikonlopun mittaisen leirin.
Raamattu kehottaa meitä pitämään avioliittoa kaikin tavoin kunniassa (Kirje heprealaisille 13:4). Sen tulisi olla erityisen vaalimisen kohde. Pidämme avioliittoa kunniassa, kun osoitamme rakkautta puolisollemme, pidämme huolta perheestämme ja toimimme määrätietoisesti aviosuhteemme eteen.
(Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Suomen Viikkolehdessä nro 39, 23.9.2009)
PS. Lahdessa 17.10.2009 kokoonnutaan valtakunnalliseen Parisuhteen palikat -hankkeen viralliseen aloitustapahtumaan: Rakkaus on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti