UUDELLEENMÄÄRITÄ: seurakunta

Toukokuussa Espoon vapaaseurakunta täytti virallisesti 10 vuotta. Kun nyt katson näitä vuosia taaksepäin, koen toisaalta häkellystä, toisaalta kiitollisuutta. Mihin nämä vuodet oikein hujahtivat? Vastahan tämä kaikki alkoi. Olemme seurakuntana tehneet ja nähneet paljon. Joukkomme on vuosien kuluessa kasvanut tasaiseen tahtiin. Yksi osa kasvusta on muuttovoitto, toinen syntyvyys ja kolmas uskoontulot. Suomen Vapaakirkon mittakaavassa olemme jo suuri seurakunta. Muuhun kristilliseen kenttään verrattuna parinsadan aikuisen ja sadan lapsen ja nuoren joukko ei vielä kovin valtava ole.

Jokunen viikko sitten kylvin kotipihaamme ruohon siemeniä. Kastelin ja odotin. Kastelin lisää, mutta mitään ei tapahtunut. Sama tunne on usein noussut mieleen seurakunnan elämässä. Siemen, jota kylvämme, ei edes orasta. Olemme seurakunnassa tehneet paljon virheitä, joita on itketty ja joista jotakin on opittu. Olemme myös riidelleet ja sopineet. Toki olemme saaneet iloita onnistumisistakin. Jos jokin ei ole onnistunut, emme ole antaneet helposti periksi, vaan yrittäneet uudestaan tai yrittäneet jotain muuta. Hain muuten uutta siementä rautakaupasta. Kylvin sen ja nyt hennot vihreät varret alkavat nousta maasta.

On ollut etuoikeus saada olla perheenä mukana jossakin sellaisessa, mikä on Jumalalle tärkeää. Vuosien aikana olemme kokeneet seurakunnan ilot ja surut joskus hyvinkin henkilökohtaisesti. Olemme saaneet nähdä, miten Jumala toimii tavallisten ihmisten kautta. Pyhän Hengen voima muuttaa meitä rikkinäisiä ihmisiä.

Seurakunnan keskellä emme ole vain työtovereita. En ole ainoastaan pastori suurelle osalle joukostamme. Olemme tulleet ystäviksi, jotka tekevät matkaa yhdessä. Olemme tulleet toinen toisillemme tärkeiksi. Siitäkin tunnen syvää kiitollisuutta.

Viime sunnuntaina toimitin ristiäiset yhdelle seurakuntamme vauvoista. Tilanne oli sikäli uusi ja erikoinen, etten tällä kertaa kovin hyvin tuntenut tätä perhettä. Tähän asti tilanne on ollut toinen. Joukkomme kasvaa, eikä enää ehdi tutustua kaikkiin niin hyvin.

Seurakunnan kasvu on iso kiitoksen aihe, mutta sydämessäni on silti kipu. 10 vuotta on tuonut joukkoomme noin promillen Espoon väkimäärästä. Promillen! Onneksi emme ole ainoa seurakunta tällä seudulla. Onneksi muutkin seurakunnat saavat osakseen kasvua. Mutta olisiko meidän sittenkin elettävä seurakuntana ihan eri tavalla, kuin mihin olemme tottuneet, jotta voisimme ihan oikeasti tavoittaa tämän alueen ihmisiä? Olisimmeko valmiit siihen?

Ei tässä kuitenkaan ole kyse meistä, meidän tavoitteistamme tai meidän vaivannäöstämme. Ei istuttaja ole mitään eikä kastelija, vaan Jumala, joka kasvun antaa. Hän tekee työtään jatkuvasti. Voimmeko antaa hänelle lisää tilaa? Voisimmeko luopua jostain meille tärkeäksi tulleesta tavasta toimia seurakuntana ja ottaa tilalle jotain ihan muuta kuin, mihin seurakunnissa on totuttu? Jotakin, joka uudelleenmäärittää seurakunnan varsinkin niille ihmisille, joita ei voisi vähempää kiinnostaa nykyiset seurakunnat. Olisimmeko valmiit venymään heidän vuoksensa? Olisimmeko?

Lisää seksiä!

Haluaisitko lisää seksiä tai laadultaan parempaa seksiä avioliitossasi? Ihmissuhdeasiantuntija Gary Smalleyn ja pastori Ted Cunninghamin kirja Seksin salaisuus (Päivä 2012) tarttuu rohkeasti vaikeaan aiheeseen, joka on tärkeä osa elämäämme.

Monissa seurakunnissa ja uskovissa perheissä seksi on kielletty puheenaihe. Jos siitä jotakin sanotaan, verhotaan se salakieleen tai kukkiin ja mehiläisiin. Samalla Hollywood ja saippuasarjat julistavat omaa vääristynyttä ilosanomaansa seksuaalisesta vapaudesta. Seksi on Jumalan hyvä lahja ja tarkoitettu nautittavaksi niissä olosuhteissa, jotka Jumala sille jo alussa sääti. Raamatussa itse asiassa puhutaan enemmän lasten tekemisestä (seksistä) kuin heidän kasvattamisestaan. Seksi ei siis voi olla vain välttämätön paha, jota tulee sietää. Se on jotain paljon enemmän ja paljon parempaa!

Pastorina minun tulisi olla huolissani siitä, miten seurakunnan aviopareilla menee – ei vain sunnuntaisin kirkossa, vaan myös heidän avioliitossaan. Uskon vakaasti siihen, että Jumalan tahtoon kuuluvat tasapainoiset ja vahvat avioliitot. Kun avioliitto voi hyvin, on siinä usein myös molemminpuolista tyydytystä tuova seksielämä.

Kirjoittajat antavat tähän avuksi yksinkertaisen kaavan:
ARVOSTUS → TURVALLISUUS → LÄHEISYYS → SEKSI.

Monet avioparit yrittävät lämmitellä suhdettaan kaavan toisesta päästä. Hyvään seksiin vaikuttaa niin moni muu tärkeä seikka, että kaava toimii vain toisin päin. Seksi on olennainen osa avioliittoa, ei vain kakun kuorrutus. Jos haluat sen toimivan avioliitossanne, panosta avoimuuteen ja lisää turvallisuutta. Keksi uusia keinoja, joilla voit lisätä epäeroottista läheisyyttä. Seksin laatu ja jopa määrä voivat kokea vallankumouksen! Kirjoittajat antavat miehille myös konkreettisia vinkkejä, miten pidentää omaa kestävyyttään ja lisätä vaimonsa nautintoa.

Kirja sopii erityisen hyvin aviopareille, jotka haluavat syventää suhdettaan. Se on hyödyllistä luettavaa myös avioliittoa suunnitteleville, sillä liian harva kihlapari saa tarpeeksi ohjausta hääyönsä viettoon saati sen jälkeiseen todellisuuteen. Jos seksielämänne avioparina on kohdannut haasteita, niin tästä kirjasta voi olla apua. Miksette antaisi kirjalle mahdollisuutta? Jumala haluaa, että avioparit voisivat nauttia ja iloita intiimistä läheisyydestä koko avioliittonsa ajan.


(Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Suomen Viikkolehdessä keväällä 2012)