Kesällä juhlistamme kristallihääpäiväämme (15 vuotta) kolmen lapsemme kanssa. Olemme vaimoni Henrietan kanssa olleet mukana avioliittotyössä kirkkomme piirissä kymmenkunta vuotta. Aloitimme untuvikkoina, vailla mittavaa elämänkokemusta ja tietämystä elämän karikoista. Varhainen mukaan lähteminen ja varustautuminen avioliittotyöhön perheohjaajakoulutuksen kautta saivat kimmokkeen omasta lähipiiristä. Monet uskovat ystävämme, jotka avioituivat samoihin aikoihin kuin me, erosivat jo kahden – kolmen vuoden kuluttua. Olemme yhä onnellisesti naimisissa ja vakaa aikomuksemme on jatkaa, kunnes kuolema meidät erottaa. Emme kuitenkaan voi kehuskella omalla erinomaisuudellamme liittomme onnistumisessa. Olemme samassa tilanteessa muiden kanssa, yhtäläisten haasteiden keskellä. Ihmissuhteissa on monia mutkia, koska niitä on meissä kaikissa.
Varhaisnuorten suosikiksi noussut laulaja Robin tulkitsee tunteitaan hitiksi nousseessa kappaleessa: ”Mun sydämestä puuttuu palanen ja… se on sun näköinen. …sä voisit täyttää sen. Oot mun puuttuva palanen…” Läheisen ihmisen kaipausta kokenut voi samastua laulun sanoihin. Toinen ihminen voi täyttää sitä syvää ikävää, mikä meissä on toisen luo. Jokainen meistä tarvitsee kokemuksen turvallisuudesta, merkityksellisyydestä ja omasta arvosta. Haemme tarpeiden täyttymystä työstä, asemasta, omaisuudesta sekä ihmissuhteista ja erityisesti aviopuolisoltamme. Puuttuvalta palaselta odotetaan paljon, jopa epärealistisen paljon. Seurauksena ovat vaatimukset toista kohtaan, syvä pettymys ja lopulta syytökset, jotka usein purkautuvat kiukkuna, mykkäkouluna tai nalkuttamisena.
Aviopuolisoina voimme täyttää joitakin tarpeita ja niin meidän kuuluukin tehdä. Kaikkein syvimmät tarpeemme ovat sellaisia, ettei paraskaan aviopuoliso pysty niitä täyttämään. Palanen jää aina vajaaksi, jos se on vain ihmisen näköinen. Herra Jeesus lupasi, että hän täyttää syvimmät tarpeemme yltäkylläisesti, kun etsimme niitä ensisijaisesti häneltä. Kun aviopuolisot saavat ottaa vastaan syvimmät tarpeensa Jumalalta, he voivat paremmin antaa toinen toisilleen sitä, mitä heidän miehenä ja vaimona kuuluukin. Kumpikin voi keskittyä vapaammin elämään – ei itselleen, vaan Herralle ja toisia varten.
Vapaakirkon avioliitto- ja perhetyön taholta on koulutettu jo useita kymmeniä perheohjaajia, joilla on perusvalmiudet kurssien ja leirien ohjaamiseen, oman suhteen vahvistamiseen ja muiden rinnalla kulkemiseen. Tammikuussa valmistuvat viimeisimmän perheohjaajakoulutuksen läpikäyneet avioparit. Seuraava koulutusohjelma on jo valmisteilla, tällä kertaa yhteistyössä Teologisen opiston kanssa. Koulutus sopii yhtälailla työntekijäpareille kuin muillekin, sekä untuvikoille että konkareille. Meille koulutus antoi paljon sekä omaan avioliittoon että muiden tukemiseen. Siksi voin yhdessä vaimoni Henrietan kanssa sitä suositella lämpimästi!
(Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Suomen Viikkolehdessä alkuvuodesta 2013)
Seuraava Vapaakirkon perheohjaajakoulutus alkaa ensi syksynä. Hakeminen 30.6.2013 mennessä.
