Presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella olimme perheemme kolmasluokkalaisen mukana järjestämässä vaalikahveja äänestyspaikalle. Pian havaitsimme, että kahvilaksi varattu luokka jäi pieneksi. Yksi markkinointiin perehtynyt vanhempi huomasi tilanteen ja pikaisen neuvottelun jälkeen avasimme uuden myyntipisteen sisääntuloaulan toiselle puolelle – ja kauppa kävi!
Kerran yksi liikealan konsultti totesi, että kirkolla on mailman paras tuote, mutta sen markkinointi ontuu pahasti. Kristillisessä kentässä “tuotteen” määrittely ei ole kuitenkaan itsestään selvää. Aikaisemmin Suomessa olisi varsin hyvin voitu ymmärtää, että seurakunnan tuote on armon ja syntien anteeksiannon julistaminen tai sana ja sakramentit. Mitä pidemmälle yhtenäiskulttuurin murentuminen ja kristillisen perinteen oheneminen ovat edenneet, sitä tarpeellisemmaksi näiden tuotemääritelmien päivittäminen tulee.
Tuotteen määritelmäksi ei riitä myöskään evankeliumin julistaminen, sillä se on pikemminkin keino varsinaisen tuotteen saattamiseksi asiakkaiden tietoisuuteen. Se, mitä voisi todella nimittää kristillisen seurakunnan tuotteeksi, jota se asiakkailleen tarjoaa toimeksiantonsa (Matteus 28:18-20) mukaisesti, on elämän muutos – opetuslapseksi tuleminen ja siinä kasvaminen. Kristillisen kirkon tehtävä ei ole tuottaa uskonnollisia käännynnäisiä, vaan saada aikaan aitoa muutosta ihmisten elämässä. Sanoman vastaanottaminen on alku opetuslapseksi tulemisessa.
Maailman mittakaavassa Suomi on pieni markkina-alue. Silti herätysten historia on synnyttänyt rikkaudeksemme monia erilaisia liikkeitä ja kirkkokuntia – Vapaakirkko yhtenä niistä. Uusia kirkkorakennuksia nousee enää harvakseltaan, nykyisiinkin rakennuksiin mahtuisi enemmän väkeä. Onko siis mitään mieltä enää edes pyrkiä avaamaan uusia myyntipisteitä, istuttamaan uusia seurakuntia?
Ikävä tosiasia on, että kristittyinä emme ole onnistuneet tavoittamaan kansaamme. Olemme liiaksi vaienneet sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, välttäneet yhteiskunnallisten epäkohtien esiintuomista ja keskittyneet oikeassa olemiseen ja homoseksuaalien vastustamiseen. Samalla ihmettelemme, miksei kauppa käy. Erinomainen tuotteemme on jäänyt huonon markkinoinnin jalkoihin.
Uusi seurakuntayhteisö tarjoaa tuoreen mahdollisuuden tavoittaa maallistuneita ja kristillisyydestä vieraantuneita ihmisiä. Monet kaipaavat itselleen yhteisöä, johon kuulua – läheisiä ja aitoja ystävyyssuhteita. Tätä tarvetta on ympäri koko maata, mutta erityisesti pääkaupunkiseudulla, joka tunnetaan maallistuneimpana, juurettomimpana ja yksilökeskeisimpänä osana maatamme.
(Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Suomen Viikkolehdessä nro 7, 14.2.2012)
