keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Pitäkää avioliitto kaikin tavoin kunniassa

Sukupolveani kuvaavat kulutusmyönteisyys ja kertakäyttömentaliteetti. Olemme kuluttajia, joille mainostetaan, miten voimme tyydyttää halujamme. Jos jokin ei toimi, on helpompaa ja halvempaa heittää se pois ja ostaa tilalle uusi. Korjaaminen on vaikeaa ja kallista. Nämä asenteet ovat niin vahvoja, että ne heijastuvat ihmissuhteisiin. Sitoutuminen elinikäiseen avioliittoon ei ole itsestään selvää edes uskovien keskuudessa.

Herran Jeesuksen opetusten seuraaminen on luovuttamaton osa uskovan elämää. Tähän liittyen vain harva asia on yhtä painokkaasti esillä Uuden testamentin teksteissä kuin seksuaalinen puhtaus – ehkäpä suhteemme rahaan on toinen sellainen. Nämä kaksi ovat usein ensimmäisinä kilpailemassa Jumalan kanssa sydämemme hallinnasta. Heprealaiskirjeessä (13:4-5) muistutetaan:
”Pitäkää avioliitto kaikin tavoin kunniassa älkääkä häpäiskö aviovuodettanne, sillä Jumala tuomitsee siveettömät ja avionrikkojat. Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen, mitä teillä on.”
Taloudellinen hyöty tai omat nautinnot eivät saa nousta elämässämme Jumalaa tärkeämmiksi. Jumalan sana ohjaa meitä kunnioittamaan ja rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiämme niin kuin itseämme. Aviomiehiä ei Herran sana helpolla päästä: Meitä käsketään rakastamaan vaimoamme samanlaisella uhrautuvalla rakkaudella, kuin itse Herra rakasti seurakuntaansa.

Liian helposti kotielämä ja seurakuntaelämä ovat kuitenkin epätasapainossa. Herran työtä tehdään oman kodin hyvinvoinnista välittämättä. Aivan kuin puolisomme ja omat lapsemme eivät olisi Herralle tärkeitä ja ensisijassa juuri meidän vastuullemme uskottuja. Jos seurakunnassa siunaamme ja kotona kiroamme, ei lopputulos voi olla kumpaakaan rakentava. Omat lapsemme näkevät läpi kaikkien naamareittemme. Se, miten kohtelen puolisoani kotona, tulisi olla yhtä siunaavaa ja rakkaudellista, kuin se on seurakunnassa muiden uskovien edessä.

Kristillinen avioliitto ei ole keskinäistä kilpailua tai oman edun tavoittelua. Se on kilpailua toinen toisemme kunnioittamisessa. Se on yhdessä samaan päämäärään katsomista. Se on sitä, että me yhdessä saamme toisistamme parhaat puolet kukoistamaan ja Jumalan meille uskomat lahjat ja kutsumuksen viritettyä huippuunsa.

Jokainen voi löytää tien toimivaan ja molempia aviopuolisoita ravitsevaan liittoon. Siksi Vapaakirkossakin tehdään työtä, jolla avioituvat parit voisivat rakentaa jo alusta lähtien vahvan perustan liitollensa ja jolla avioparit voivat rikastuttaa suhdettaan, jotta se kestäisi, kunnes kuolema meidät erottaa.



(Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Suomen Viikkolehdessä nro 8, 24.2.2010)