Suomen Viikkolehti (1.1.2009) julkaisi jutun Oxfordin yliopiston antropologian ja mielen tutkimuskeskuksen tutkijasta, Justin Barrettista. Hän oli vakuuttunut siitä, että lapset uskovat Jumalaan luonnostaan. Heillä on sisäsyntyinen ymmärrys siitä, että Joku on kaiken takana. Tutkimuksen tulos ei ole ihme, sillä sanoohan Raamattu, että Jumala on laittanut sydämiimme iankaikkisuuden (Saarnaaja 3:11, 1933 käännös).
Muistan omasta lapsuudestani vain muutamia välähdyksen omaisia asioita. En pienenä käynyt pyhäkouluja enkä kasvanut uskovassa kodissa. Muistan, että kun kerran katselin taivasta ja pilvien purjehtimista, tajusin Hänen olevan kaiken takana. Lapsen usko kuitenkin haihtui pois, koska sitä ei ruokittu millään tavalla. Vasta 16 –vuotiaana löysin henkilökohtaisen uskon Jeesukseen.
Omien lastemme myötä olen ihmetellyt sitä luonnollisuutta, miten he suhtautuvat Jumalaan. Samalla olemme vanhempina joutuneet pohtimaan sitä, miten osaisimme itse elää siten, että rakkaus Jumalaan välittyisi heille. Emme seuraa Jeesusta suvun perinteen, moraalisen esimerkin tai taloudellisen hyödyn vuoksi vaan siksi, että rakastamme Jumalaa. Se on asia, jonka haluamme välittää lapsillemme.
Seurakuntamme pyhäkouluissa lapsemme saavat tärkeitä rakennuspalikoita uskolleen. He ystävystyvät muihin lapsiin ja turvallisiin aikuisiin, jotka itsekin elävät Jumalaa rakastaen. He oppivat pienestä pitäen – näkymme mukaisesti – elämään yhdessä. Ystävät ovat tärkeitä kaiken ikäisille. Kun lapsilla on ystäviä seurakunnassa, kasvattaa se heidän rohkeuttaan elää uskoaan todeksi ja rohkeuttaan antaa uskon vaikuttaa omassa ympäristössään. Seurakunta ja Kristuksen seuraaminen ovat heille luontevia asioita, jotka luovat heille hyvää ja turvallista pohjaa elämään. Säännöllinen osallistuminen pyhäkouluihin vahvistaa sekä lapsen uskoa että tärkeitä ystävyyssuhteita.
Useimmat aikuisena uskossa olevat ovat saaneet pohjan uskolleen lapsina tai tehneet uskonratkaisun lapsuutensa tai nuoruutensa aikana. Siksi meidän aikuisten kunniatehtävä on panostaa niihin lapsiin, jotka seurakuntaamme on uskottu. Tule sinäkin mukaan vaikkapa avustamaan pyhäkoulussa. Ei tarvitse olla ammattilainen. Oman kortensa voi kantaa kekoon laittamalla eväitä tai kirjaamalla lapsia sisään pyhäkoulun alussa. Palvelemme, koska rakastamme Kristusta!
(Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Espoon vapaaseurakunnan lehdessä nro 2, 29.3.2009)
